Olen aloittanut tänä syksynä uuden ja innostavan projektin: vuoden mittaisen kurssin nimeltä Luontokuvauksen ammatilliset perusteet. Kurssi yhdistää lähijaksot, etäopetuksen ja käytännön retket – juuri sopiva paketti, kun haluaa kehittää kuvaustaitojaan tavoitteellisesti mutta rennossa hengessä.
Marraskuun lopun lähijaksolla tutustuimme valomaalaukseen ja teimme päivän retken jo tutuksi tulleelle Läsäkoskelle. Tällä kertaa keskityin kuvaamaan koskikaraa, tuota pohjoisten virtojen erikoista asukkia. Koskikara on tunnettu tummasta höyhenpuvustaan ja kirkkaanvalkoisesta rinnastaan, joka erottuu hienosti kosken pauhun keskellä. Sen elinpiiri on lähes aina virtaavassa vedessä, usein jopa aivan talvella sulana pysyvissä koskissa.
Koskikara on mestarisukeltaja, se nappaa ravintonsa veden alta, pääasiassa hyönteisten toukkia ja muita pikkuotuksia. Lintu jopa kävelee pohjakivillä vastavirtaan kuin pieni vedenalainen tutkija. Tämä käytös tekee siitä erityisen kiinnostavan kuvattavan: hetki sitten se seisoo kiven päällä laulamassa, ja seuraavassa silmänräpäyksessä se katoaa veden alle kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Koskikarat ovat yllättävän reviiritietoisia, mutta silti ne suhtautuvat varovaisiin kuvaajiin melko tyynesti, kunhan etäisyys säilyy sopivana. Tämäkin yksilö Läsäkosken kuohuissa antoi kuvata itseään rauhassa, kuin olisi tottunut siihen, että kosken rannalla kulkee harvakseltaan väkeä. Kyseessä oli ensimmäinen kunnollinen kohtaamiseni lajin kanssa, ja siitä jäi kameran muistikortin lisäksi hyvä muistijälki.
In english
This autumn I started an exciting new project: a year-long course called Professional Foundations of Nature Photography. The course combines in-person sessions, remote learning and practical field trips, a perfect combination for developing one’s photography skills in a focused yet relaxed way.
During the late-November in-person session, we explored light painting and spent a day on a familiar field trip to Läsäkoski (rapids). This time I focused on photographing the White-throated Dipper, a remarkable resident of northern streams. The dipper is known for its dark plumage and bright white breast, which stands out beautifully amid the noise and motion of the rapids. Its habitat is almost always running water, often in rapids that stay open even in mid-winter.
The dipper is a master diver, catching its food underwater, mainly insect larvae and other small aquatic creatures. The bird even walks along the bottom stones against the current like a tiny underwater researcher. This behaviour makes it a particularly fascinating subject to photograph: one moment it is standing on a rock singing, and the next it disappears beneath the surface as if nothing had happened.
Dippers are surprisingly territorial, yet they usually remain calm around careful photographers as long as one keeps a respectful distance. The individual at Läsäkoski allowed me to photograph it without disturbance, as if it were accustomed to the occasional visitors along the shore. It was my first proper encounter with the species, and it left me with not only good images on my memory card but also a memorable experience.