Tällä hetkellä valokuvaksen piirissä keskustellaan kovasti kuvien aitoudesta ja tekoälyn käytöstä. Siksi ajattelin kirjoittaa siitä muutaman sanan.
Kaikki kuvani ovat sataprosenttisesti itse ottamiani ja luonnollisia. Digitaalisuus ei tee niistä vähemmän aitoja, eikä myöskään se, että kuvia on käsitelty tietokoneella. Valo on silti sama valo, ja hetki on sama hetki, joka oli edessäni kuvaushetkellä.
Kuvaan nykyaikaisilla kameroilla ja RAW-formaatilla. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että kamera tallentaa vain sen, minkä objektiivi sille välittää. Ei valmiita värejä, ei kontrastia. Pelkkää dataa. RAW-kuva ei näytä miltään ennen kuin se avataan tietokoneella – ja ehkä juuri siksi pidän siitä. Kuva ei ole vielä lukittu mihinkään.
Kuvaushetkellä päätökset tehdään joka tapauksessa. Terävyys, taustan käyttäytyminen, rajaus. Ne on ratkaistava siinä hetkessä. Tietokone ei voi korjata väärää valoa tai huonoa ajoitusta. Se ei ollut mahdollista filmiaikana, eikä se ole mahdollista nytkään, vaikka joskus niin annetaan ymmärtää.
Kameralla voisi toki kuvata myös JPG-kuvia, jolloin kamera tekee valmiin kuvan puolestani. Monille se on järkevää, ja ymmärrän hyvin miksi. Itse en ole siihen koskaan oikein tottunut. Ehkä siksi, että prosessi päättyy silloin liian aikaisin.
Oma työskentelyni jakautuu kahteen vaiheeseen: kuvaamiseen ja kuvien käsittelyyn. Tietokoneella ensimmäinen asia on lähes aina rajaus. Luonnon kohteet eivät odota, eivätkä asetu oksalle juuri siihen kohtaan, mihin toivoisin. Kuva on otettava silloin kun se on mahdollista. Käytän usein kiinteäpolttovälisiä objektiiveja, ja sekin ohjaa tekemistä. Rajaus syntyy joskus vasta jälkeenpäin, eikä se haittaa.
Värien ja sävyjen kanssa haen tunnetta, en niinkään teknistä täydellisyyttä. Yritän päästä mahdollisimman lähelle sitä, miltä tilanne näytti etsimen läpi. Linnun väreihin en koske. Ne ovat sellaiset kuin ne olivat. Ympäristö saa joskus elää hieman enemmän.
Hyvin harvoin poistan kuvasta mitään. Joskus kuitenkin muuten hyvässä kuvassa on jokin pieni asia, joka vie huomion pois pääkohteesta. Oksa, varjo, jokin epämääräinen taustalla. Silloin teen päätöksen. En aina edes tiedä, missä raja kulkee, mutta yleensä se tuntuu aika selvältä.
Käyttämissäni ohjelmissa on myös tekoälypohjaisia työkaluja. Ne eivät tee kuvaa tyhjästä, vaan toimivat aina alkuperäisen kuvan varassa. Kohinaa voi vähentää, resoluutiota parantaa, jos tarve vaatii. Mutta kuva pysyy samana. Se ei muutu toiseksi.
Jos kuvani osallistuvat kilpailuihin, noudatan sääntöjä tarkasti. Minulla on aina tallessa alkuperäinen RAW-kuva, jos sitä tarvitaan aitouden todisteeksi.
In english
There is a lot of discussion about Artificial Intelligence and photography. So I thought I would write a few words about it.
All my photographs are one hundred percent my own and natural. Digital photography does not make them any less real, and neither does working on them on a computer. The light is still the same light, and the moment is the same moment that was in front of me when I pressed the shutter.
I photograph with modern cameras and in RAW format. In simple terms, this means the camera only records what the lens delivers to the sensor. No finished colors, no contrast. Just data. A RAW file does not really look like anything before it is opened on a computer – and maybe that is exactly why I like it. The image is not fixed yet.
The important decisions are made at the moment of capture anyway. Sharpness, background, framing. Those choices have to be made right there. A computer cannot fix bad light or poor timing. That was not possible in the film days, and it is not possible now either, even if it sometimes sounds that way.
Of course, it would be possible to shoot JPG files and let the camera create a finished image. For many people that makes perfect sense, and I understand why. I have just never really gotten used to it myself. Maybe because the process feels like it ends too early.
My way of working has two parts: photographing and processing the images. On the computer, the first step is almost always cropping. Nature does not wait, and birds do not place themselves neatly on a branch where I would like them to be. You take the photo when you can. I often use prime lenses, and that also affects how I work. The final framing sometimes happens later, and that is fine.
With colors and tones, I am looking for a feeling rather than technical perfection. I try to get as close as possible to how the scene looked through the viewfinder. I do not change the colors of the bird. They are what they were. The surroundings can sometimes breathe a little more.
Very rarely do I remove things from an image. But sometimes an otherwise good photograph has a small distracting detail. A branch, a shadow, something unclear in the background. Then I make a decision. I cannot always define exactly where the line is, but most of the time it feels quite clear.
The software I use also includes AI-based tools. They do not create images from nothing, but always work on the original photograph. Noise can be reduced, resolution improved, if needed. But the image remains the same image. It does not turn into something else.
If my photographs are entered into competitions, I strictly follow the rules. I always have the original RAW file to prove the authenticity.