Päivä maakotkien valtakunnassa – A Day in the Kingdom of Golden Eagles

Päiväkirjamerkintä perjantailta 9.1.2026. Jos minulla siis olisi päiväkirja – ei ole, mutta mennään silti sillä ajatuksella. Kyseisenä päivänä vietin koko pitkän talvipäivän kuvaamassa eräällä kojulla. Kutsun sitä kotkakojuksi, koska se on rakennettu nimenomaan maakotkien kuvaamista varten, ja siellä niitä myös yleensä näkee.

Tämä oli jo toinen käynti samalla kojulla tämän talven aikana. Ensimmäisestä kerrasta kirjoitin aiemmin blogissa, ja tämä päivä noudatti pitkälti samaa kaavaa. Kojulla piti olla ennen auringonnousua, mikä tarkoitti jälleen todella aikaista herätystä. Paikalle saavuin hyvissä ajoin, ja päivä käynnistyi rauhallisesti, kuten tällaisina aamuina usein käy. Säätila oli kylmä, kuulas talvinen päivä. Aurinko nousi kojun takaa ja pysytteli matalalla koko päivän, mutta valaisten alueen kultaisella sävyllä, sellaisella joka oli valokuvaukseen mitä mainioin. Maakotka on englanniksi Golden Eagle, joten tällainen sävy sopi kuviin hienosti.

Auringonnousun aikaan korpit ilmestyivät maisemaan ja aloittivat äänekkään keskustelunsa isossa puussa kojun lähettyvillä. Laskin niitä yhteensä yhdeksän. Aamupäivän aikana seuraa ja kuvattavaa tarjosivat korppien lisäksi närhi sekä harmaapäätikka, jotka pitivät alueella sopivaa elämää.

Puolenpäivän aikaan paikalle saapui päivän ensimmäinen maakotka ruokailemaan. Päivän mittaan alueella liikkui kaikkiaan kolme maakotkaa, joten kuvattavaa riitti pienempien lintujen ohella myös isompien siipien osalta. Kojupäivä oli kokonaisuutena varsin antoisa. Luonnonvaraisten lintujen, ja erityisesti suurten petolintujen, päivittäisen elämän seuraaminen on aina palkitsevaa. Kun siihen yhdistyy onnistunut kuvaus ja muutama hyvä ruutu, aikainen herätys ja pitkä päivä unohtuvat nopeasti.

No Caption

No Caption

No Caption

No Caption

No Caption

In English

A diary entry dated Friday, January 9, 2026. If I kept a diary—which I don’t. But on that day, I spent a long full day photographing from a hide. I call it an eagle hide, because that is exactly what it is meant for: photographing eagles, which can regularly be seen there.

This was already my second visit of the winter, and I had written about the first one in an earlier blog post. This time followed much the same pattern as before. You have to be inside the hide before sunrise, which means a very early start. I arrived well in advance, and the day began familiarly. The weather was cold, a clear winter day. The sun rose behind the hide and stayed low all day, casting a golden light over the area—perfect for photography. Since the golden eagle is, well, a Golden Eagle, this warm hue suited the shots beautifully.

Around sunrise, ravens arrived and started their constant chatter in a large tree nearby. I counted a total of nine ravens. During the morning, in addition to the ravens, a jay and a grey-headed woodpecker provided some welcome activity. Then, around midday, the first golden eagle arrived to feed. Over the course of the day, there were three golden eagles in the area, so in addition to the smaller birds, there was plenty to photograph.

All in all, the day in the hide was rewarding from a photographic point of view. Observing wild birds—especially large birds of prey—and their daily routines is always a pleasure, and capturing good images more than compensates for the early start.