Ajattelin koota tähän lyhyen blogipostauksen muodossa hieman tilastotietoa yhdeltä kotkakojun kuvausreissulta. Numeroiden taakse kätkeytyy yllättävän paljon käytännön valintoja ja työvaiheita, joita lintukuvaus usein vaatii.
Kuvamäärät ja data
Reissun aikana kertyi:
- 4 275 valokuvaa, kaikki Canonin RAW-muodossa
- 23 videoklippiä, yhteensä noin 34 gigatavua, klippien kokonaiskesto alle 30 minuuttia
- Ensimmäisen karsinnan jälkeen jäljelle jäi 378 valokuvaa
Pelkkien lukujen perusteella kuvamäärä voi kuulostaa suurelta, mutta käytännössä se on täysin perusteltua, kun kuvataan suuria petolintuja nopeasti muuttuvissa tilanteissa.
Miksi kuvia kertyy näin paljon?
Käytän paljon kameran sarjakuvausta, joka tuottaa noin 40 kuvaa sekunnissa. Kun kohde – tässä tapauksessa kotka tai korppi – tekee jotain mielenkiintoista, pidän laukaisinta painettuna puoleenväliin. Sitten, kun tulee tapahtuma jonka haluan kuvata, painan laukaisimen pohjaan ja sarjakuvaus alkaa. Olen tietenkin reflekseineni myöhässä ainakin 0.3 sekuntia, joten useimmiten käytössäni on myös pre-capture, eli esikuvaus.
Pre-capture tarkoittaa sitä, että kamera tallentaa kuvia jatkuvasti sisäiseen puskuriin jo ennen varsinaista laukaisua. Kun painan laukaisimen pohjaan asti, kamera siirtää muistikortille kahdeksan kuvaa ajalta ennen laukaisua ja jatkaa sen jälkeen tallennusta täydellä 40 kuvan sekuntivauhdilla.
Tällä tavalla en menetä hetkeäkään: siiven asennon, katseen suunnan tai juuri sen sekunnin murto-osan, jolloin tilanne on visuaalisesti parhaimmillaan. Jälkikäteen minulla on useita vaihtoehtoja samasta tapahtumasta, joista voin valita sen parhaan.
Kuvien valinta ja karsinta
Kun alan käydä kuvia läpi, etsin ensin kaikki samaan tapahtumaan liittyvät ruudut. Sen jälkeen teen valinnan: joskus arkistoon jää useampi kuva, mutta usein vain yksi ainoa, se, jossa ilme, pään suunta ja sommittelu osuvat kohdalleen.
Nykyisen kameratekniikan ansiosta kuvat ovat useimmiten teknisesti hyviä: tarkennus osuu ja rajaus on kunnossa. Valinta tehdään siis harvoin teknisten virheiden perusteella, vaan nimenomaan hetken ja ilmeen mukaan.
Työnkulku: Bridge ja Lightroom
Kuvien karsintaan ja ensimmäiseen käsittelyyn käytän Adobe Bridgeä. Se tarjoaa kaikki tarvittavat työkalut nopeaan selailuun, arviointiin ja peruskarsintaan, ja toimii saumattomasti yhteen seuraavan vaiheen kanssa.
Varsinainen jatkokäsittely tapahtuu Adobe Lightroom Desktopissa, johon siirrän valitut kuvat. Tämä työnkulku on osoittautunut käytännölliseksi erityisesti silloin, kun kuvamäärät ovat suuria mutta lopullinen julkaistava materiaali suhteellisen rajattu.
In english
Statistics from an Eagle Hide Photography Trip
I thought I’d put together a short blog post with some statistics from one eagle photography trip to a hide. Behind these numbers there are quite a few practical choices and working methods that are typical for bird photography.
Image counts and data
During the trip, I captured:
- 4,275 still images, all in Canon RAW format
- 23 video clips, totaling about 34 GB, with a combined duration of under 30 minutes
- After the first round of culling, 378 images remained
At first glance, the total number of images may seem high, but in practice it is entirely justified when photographing large birds of prey in fast-changing situations.
Why so many images?
I use the camera’s burst shooting extensively, at around 40 frames per second. When the subject — in this case an eagle or a raven — starts to do something interesting, I keep the shutter button half-pressed. Then, when an event I want to capture happens, I press the shutter fully and burst shooting begins. I am, of course, at least about 0.3 seconds late due to my own reflexes, so I usually rely on pre-capture as well.
Pre-capture means that the camera is continuously recording images into its internal buffer even before the shutter is fully pressed. When I press the shutter all the way down, the camera saves eight frames from before the press to the memory card and then continues recording at the full 40 frames per second.
This way I don’t miss a single moment: a wing position, the direction of the gaze, or that fraction of a second when everything aligns visually. Later, I can choose the best image from several options of the same event.
Selecting and culling images
When reviewing the images, I first look for all frames related to the same event. After that, I select the strongest ones — sometimes several, but often just a single image that ends up in my archive.
Thanks to modern camera technology, the images are usually technically solid: focus is accurate and framing is good. The final choice is therefore rarely about technical flaws, and more about expression, posture, and the moment itself.
Workflow: Bridge and Lightroom
For culling and initial processing, I use Adobe Bridge. It provides all the tools I need for fast reviewing, rating, and selecting, and integrates smoothly with the next stage of the workflow.
Further editing is done in Adobe Lightroom Desktop, where I move the selected images. This workflow has proven practical, especially when dealing with large volumes of images while the final published selection remains relatively small.