Haukkojen aika, the Time of Hawks

Kun lähestymme elokuun loppua, alkaa jo lintujen muuttoon liittyvä ajanjakso. Aikaisimmat ovat jo lähteneet, mutta suuri määrä on kokoontumassa pienistä joukoista aina isommiksi lautoiksi, joita sitten näemme taivaalla ja haikailemme niiden perään, etelään ja lämpimään.

Muuttolintujen näkeminen tietää vuotuisen ajanjakson vaihtumista kesästä syksyksi ja nurkan takana odottavaksi talveksi. Mutta ei tämä postaus nyt sinänsä muuttolintuja käsittele, vaan haukkoja. Itse olen pitänyt haukkoja lintumaailman prinsseinä (jos kotkat ovat kuninkaita). Ne ovat rauhallisia liitäjiä, mutta tarvittaessa armottoman nopeita saalistaessaan. Niiden taidokasta lentoa on mukava seurata.

Nyt siis haukkoja näkyy peltojen yllä, saalistamassa ja valmistautumassa muuttomatkalle. Kun olin selvittämässä lähipeltojen kurkitilannetta, kiikaroidessani silmänurkkaan ilmestyi liikettä pellon yllä. Ruskosuohaukka kaarteli ja pysähteli hetkeksi pellon yläpuolella muutamassa metrissä. Kaarrosten aikana se ei löytänyt saalista otettavaksi, ja liitely vei sen kauemmas. Mutta sen ollessa lähimmillään sain napattua useita kuvia siitä.

Muutaman päivän jälkeen edellisestä haukkakohtaamisesta, etsiessäni taas kurkia, näin tuulihaukan kaartelevan lähietäisyydellä. Tuulihaukan erikoisuus on sen lekuttava, paikallaan pysyvä lento. Se pysähtyy ilmaan useiden metrien korkeudelle maanpinnasta ja pystyy pitämään itsensä aivan paikoillaan kovassakin tuulessa. Se on kuin helikopteri. Mahtava näky sekin – prinssi jahtaamassa pienriistaa tiluksillaan.

In english

As we approach the end of August, the season of bird migration is already beginning. The earliest travelers have already left, but many birds are gathering, small groups merging into larger flocks that we see in the sky as we gaze after them, dreaming of the warm south.

Seeing migratory birds is a sure sign of the yearly shift from summer to autumn and of winter lurking just around the corner. But this post is not really about migratory birds. It is about hawks (kestrels, harriers). I have always thought of hawks as the princes of the bird world (if eagles are the kings). They are calm gliders but can be ruthlessly fast when hunting. Watching their skilful flight is a joy.

Right now hawks can be seen above the fields, hunting and preparing for their journey south. While I was checking the local fields for cranes, I noticed movement at the edge of my vision. A marsh harrier was circling and hovering for a moment a few meters above the field. It did not find any prey during its sweeps, and its flight carried it farther away. But when it came closest, I managed to capture several photos of it.

A few days after that encounter, while once again searching for cranes, I saw a kestrel circling nearby. The kestrel’s speciality is its hovering flight. It stops midair several meters above the ground and can hold itself perfectly still even in strong winds. It is like a helicopter. An impressive sight as well, a prince patrolling its domain in search of small prey.