Read this post in english:
Sosiaalisen median syötteeseen ilmestyi eräänä päivänä mainos Sääksikeitaasta (Osprey Oasis). Mainos olisi voinut jäädä muiden joukkoon, mutta yksi yksityiskohta pysäytti: kohde sijaitsi Tervossa, vain noin 130 kilometrin päässä kotoani. Kiinnostukseni heräsi välittömästi. En ollut aiemmin edes etsinyt sääksien kuvauspaikkoja, sillä olin elänyt siinä uskossa, että parhaat mahdollisuudet niiden kuvaamiseen löytyvät pääasiassa Etelä-Suomesta. Nyt lähelläni näytti olevan paikka, jossa sääksiä pääsi kuvaamaan aivan erityisissä olosuhteissa.
Suuntasin Sääksikeitaan verkkosivuille, joissa esiteltiin kuvauskojuja, erilaisia kuvakulmia ja kuvauslampea, jonka ympärille koko toiminta rakentuu. Lampi on täytetty elävillä kaloilla, mutta kyse ei ole valmiiksi tarjoillusta saaliista. Sääksen on tehtävä kaikki itse: havaittava kala, syöksyttävä veteen, tartuttava siihen kynsillään ja noustava takaisin ilmaan. Juuri siinä piilee paikan ja koko kuvaustilanteen viehätys. Varasin ensikertalaisille suositellun kojupaikan ja maksoin varauksen saman tien. Pian sähköpostiini kilahti vahvistus, jonka jälkeen arjen kiireet veivät ajatukset muualle. Kunnes muutamaa päivää ennen kuvauspäivää puhelin soi. Linjan toisessa päässä oli Sääksikeitaan omistaja Kimmo Pörri, joka soitti varmistaakseen tuloni ja antoi samalla ensimmäiset ohjeet tulevaa kuvausiltaa varten.
Paikan päällä tapasimme sovitusti, ja ennen varsinaiseen kuvaamiseen siirtymistä ehdimme vaihtaa ajatuksia sääksistä, luontokuvauksesta ja hieman yllättäen myös aluepolitiikasta. Sen jälkeen oli aika siirtyä asiaan. Ajoimme peräkanaa varsinaiselle Sääksikeitaalle, joka sijaitsee paikallisen kalankasvattamon yksityisalueella. Sijainti on toiminnan kannalta lähes ihanteellinen, sillä lyhyen kuljetusmatkan ansiosta kuvauslampi saa tuoretta kalaa suoraan lähialueelta. Itse kuvauslampi on pieni ja matala. Viereisestä järvestä sen erottaa vain kapea maakannas, ja lampeen pumpataan jatkuvasti raikasta vettä, mikä takaa kaloille hyvät olosuhteet. Hyvistä oloista pääsevät nauttimaan myös alueen sääkset, joille on tarjolla runsaasti ravintoa.
Tarjoilu tapahtuu kuitenkin täysin luonnon ehdoilla. Lintu ei saa kalaa ilmaiseksi, vaan sen on tehtävä lajinomainen syöksynsä, iskeydyttävä veteen, tartuttava saaliiseen terävillä kynsillään ja nostettava sekä kala että itsensä takaisin ilmaan. Juuri tätä hetkeä kuvaaja odottaa. Sääksikuvauksen taika syntyy sekunnin murto-osista. Kaikki alkaa siitä, kun korkealla kaartava lintu yhtäkkiä lukitsee katseensa veteen. Seuraavassa silmänräpäyksessä siivet kääntyvät, vauhti kasvaa ja sääksi putoaa kohti vedenpintaa lähes luodin tavoin. Kynnet osuvat veteen, kala jää kiinni ja pärskeiden keskeltä nousee takaisin ilmaan yksi Suomen näyttävimmistä petolinnuista. Sääksi ei jää poseeraamaan kuvaajalle. Tilanne kestää vain hetken, ja usein lintu on jo matkalla pois ennen kuin kuvaaja ehtii kunnolla ymmärtää, mitä juuri tapahtui.
Asetuin Kimmon opastamana omaan kojuuni. Viereisessä kojussa näkyi toinen objektiivi, joten iltavuorossa meitä oli kaksi kuvaajaa. Kiinnitin keinupään kojun tukevaan kiinnityskiekkoon ja asensin siihen kamerani sekä 300 mm:n f/2.8 -objektiivin. Valovoimainen objektiivi oli tärkeä, sillä ilta eteni ja valo alkoi vähitellen vähentyä. Nopeasti liikkuvan sääksen kuvaaminen vaatii riittävän nopeaa suljinaikaa myös silloin, kun aurinko ei enää paista täydellä teholla. Syöksyvän sääksen ja vesipisaroiden pysäyttäminen teräväksi vaatii käytännössä noin 1/4000–1/6000 sekunnin suljinajan. Hitaammillakin ajoilla voi onnistua, mutta silloin liikkeen epäterävyyden riski kasvaa nopeasti.
Oma tavoitteeni oli tällä kertaa selkeä: halusin puhdasta toimintaa ja mahdollisimman paljon draamaa. Pidän kuvista, joissa terävä kohde nousee voimakkaasti esiin pehmeästi sumentunutta taustaa vasten. Laajemmissa ympäristökuvissa aukkoa voidaan pienentää, jolloin myös ympäristö saa suuremman roolin. Nyt en kuitenkaan ollut hakemassa maisemallista lintukuvaa, vaan halusin vangita itse toiminnan.
Iltavuoroni alkoi kello 15, mutta ensimmäistä syöksyä sain odottaa reilut kolme tuntia. Kojussa oli lämmintä, aurinko paistoi ja pitkä odotus alkoi väistämättä tuntua. Välillä keskittyminen herpaantui ja silmäluomet painuivat väkisinkin raskaiksi. Sääksikuvaus onkin omalla tavallaan kärsivällisyyden testi. Mitään ei välttämättä tapahdu pitkään aikaan, mutta seuraava hetki voi alkaa täysin yllättäen ja kestää vain sekunnin murto-osan. Kun ensimmäinen tumma hahmo lopulta ilmestyi näkökenttään, valppaus palasi välittömästi.
Seuraavien hetkien aikana kaksi sääkseä teki useita syöksyjä. Kaikki tilanteet eivät tietenkään olleet kuvaajan kannalta ihanteellisia. Pari syöksyä tapahtui suoraan kojun takana tai lähes sen päällä. Niistä jäi käteen lähinnä siipien humahdus, etualalle lentäneet vesipisarat ja muistikuva siitä, että jotain erittäin nopeaa oli juuri tapahtunut. Edestäpäin lähestyvät tilanteet olivat huomattavasti helpompia. Kun sääksi istui vakiopuussaan tai kaarteli lammen yllä, sen liikkeitä pystyi ennakoimaan. Katse pysyi linnussa, sormi laukaisimella ja kamera valmiina.
Silti 300 millimetrin kiinteällä objektiivilla sai olla tarkkana. Näin läheltä kuvattaessa rajaus on tiukka, ja nopeasti liikkuvan linnun pitäminen kokonaan kuva-alalla vaatii tarkkaa ennakointia ja välillä myös hieman onnea. Sääksi voi ilmestyä täydelliseen kuvakulmaan, mutta jos se tulee muutaman metrin liian lähelle, sommittelu hajoaa sekunnin murto-osassa. Kameran asetusten täytyykin olla kunnossa jo ennen ensimmäistä syöksyä. Sarjakuvausnopeus kannattaa nostaa maksimiin, ja omassa kamerassani se tarkoitti 30 kuvaa sekunnissa. Kun automaattitarkennus on säädetty oikein linnun seurantaan, se pysyy parhaimmillaan yllättävän hyvin mukana myös nopeassa syöksyssä. Täydellistä järjestelmää ei kuitenkaan ole, joten hutikuvilta ei voi täysin välttyä.
Kun kaikki osuu kohdalleen, tarkennus, sommittelu, siipien asento, kalan näkyminen ja vedestä nousevat pisarat, yksi onnistunut ruutu voi kuitenkin tehdä koko odotuksesta enemmän kuin kannattavan. Juuri se on ehkä koko sääksikuvauksen ydin. Kuvaaja viettää tunteja odottaen muutamaa sekuntia, joiden aikana kaiken on tapahduttava oikeaan aikaan ja oikeassa paikassa. Kun muistikortille lopulta tallentuu juuri se kuva, jota mielessään tavoitteli, pitkä odotus saa aivan uuden merkityksen.
Tervon Sääksikeidas on ehdottomasti kokemisen arvoinen kohde luontokuvaajalle. Sääksien aktiivisuutta lammella voi seurata jo etukäteen YouTubessa Sääksikeidas-livelähetyksen ja sen chatin kautta, mikä auttaa hahmottamaan lintujen liikkeitä ja aktiivisuutta ennen kuvausreissua. Paikalle on helppo saapua omalla autolla, ja toimivat tieyhteydet tekevät kohteesta saavutettavan myös kauempaa tulevalle kuvaajalle. Asiantunteva opastus, hyvin suunnitellut kuvausmahdollisuudet ja ennen kaikkea mahdollisuus kuvata sääksen luonnollista saalistuskäyttäytymistä tekevät Sääksikeitaasta kohteen, johon on helppo ihastua.
Ensimmäinen kuvausiltani päättyi siihen, että kojun ovi sulkeutui, kalusto pakattiin takaisin autoon ja muistikortille jäi joukko onnistumisia, huteja sekä muutama sellainen tilanne, jonka koki aivan liian nopeasti ehtiäkseen kunnolla edes kuvata. Reilun kolmen tunnin odotus oli kuitenkin ollut sen arvoista. Yksi asia oli täysin selvä: Sääksikeitaalle palaan vielä uudelleen.
